Naiset, ärsyttääkö teitä miesten ahdistelu ja tunkeileva käytös? Miehet selvästi luulevat, että naisen henkilökohtaista tilaa saa loukata perseelle läimimällä ja muulla lääppimisellä. Kuinka moni meistä menee puristelemaan tuntemattomien miesten persettä ja käymään iholle kiinni?
Helsingissä järjestetään 6.8.2011 SlutWalk-niminen marssi naisten vapaan pukeutumisen puolesta. Ajatus on lähtenyt liikkeelle Kanadasta, jossa poliisi oli vihjannut raiskauksen uhrin pukeutuneen liian provosoivasti. Meidän mielestämme SlutWalk taistelee hyvän asian puolesta, koska yhdenkään naisen ei pitäisi joutua pelkäävänsä ahdistelun kohteeksi joutumista, oli hänellä päällä mitä tahansa.
Emme toki sano, että liian pienet ja paljastavat vaatteet olisivat välttämättä positiivinen asia tai joka tilanteessa tyylikäs ja oikea valinta. Sanomme vain, että miesten on turha luulla, että toisen henkilökohtaista reviiriä saa loukata missään tilanteessa!
Tässä muutama linkki tapahtumasta kertoville sivuille:
SlutWalk Helsinki | Facebook
Iltalehti: Lutkamarssi järjestetään elokuussa Helsingissä
SlutWalk Helsinki WordPress-sivut
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
torstai 7. heinäkuuta 2011
Två minuter, Daniel! Maanantaikännit Helsingissä
Pirjo pääsi opiskelemaan. Ja pakkohan sitä oli juhlia. Siispä Virpi ja Pirjo pakkasivat kimpsut ja kampsut maanantaina, hyppäsivät junaan ja suuntasivat kohti Helsinkiä.
Hurjat citysuunnistajat löysivät tiensä Kallioon alta aika yksikön. Kallion tukikohdassa juhlijoita odotti skumppapullo, rasia mansikoita, purkki kermavaahtoa ja pari pakettia valkosuklaata.
Suoraan sanottuna emme ymmärrä, minkä takia Kalliota pitää dissata niin paljon. Sehän on ihan kiva paikka. Tai ainakin värikäs ja mielenkiintoinen. Ja sieltä löytyy ehdottomasti Suomen paras kiinalainen ravintola. Ja Kallion lukuisten räkälöiden joukosta löytyi helmi: tunnelmallinen pikku juottola nimeltään Om'pu. Mutta tämä ei sitten sovi hienostelijoille.
Om'pusta ilta jatkui suunnistuksen merkeissä, pääpisteenä Molly Malones. Takaisintulomatkaa helpottamaan otimme kuvan tukikohdan sijainnista. Kuvan avulla löytyisi sitten ainakin oikea katu kotimatkalla, talon ja rappukäytävän nyt löytää vaikka arpomalla.
Matkan varrella olevan karaokebaarin houkutusta uhmaten löysimme kuin löysimmekin tiemme Molly Malonesiin. Aluksi jäätävän keskinkertaiselta tuntuva tunnelmaa nostatti ruotsalainen coverbändi ja sen maailman typerin nimi (Boner) ja Virpin mielestä maailman suloisin rumpali.
Hetken ihmettelyn jälkeen paikallinen "bättre folk" porukka bongasi meidät ja piristi iltaamme tähän astisen elämämme surkeimmalla lähestymisyrityksellä. Hetken mulkoilun jälkeen yksi porukasta rohkaisi mielensä ja viittoi Virpin pöytäänsä ja kertoi keskinkertaisella Englannin kielellä meidän näyttävän briteiltä. Kun hänelle selvisi, ettemme ole brittejä, hän päätti väittää itse olevansa sellainen. Tämähän ei tietenkään mennyt läpi, minkä jälkeen saimme selityksen, että hän on puoliksi britti suomenruotsalainen, joka ei puhu kunnolla suomea, ruotsia tai engalntia.
Juuri kun tämä urpo (sanotaan nyt vaikka Daniel (suomeksi: Daaniel) ) oli menettämässä viimeisetkin miehisen egonsa rippeet naurumme saattelemana, yksi hänen kavereistaan pelasti tilanteen raahaamalla feikkibritin takaisin omaan pöytäänsä. Ja koska tämä tilanteen pelastanut herrasmies oli Pirjon mielestä ihan söpö, päädyimme kumminkin viettämään loput illasta samaan pöytään Danielin kanssa.
Danielin mulkoilusta ja "Miks te nauratte mulle" -tivauksista huolimatta ilta oli hauska ja jäimme pilkun jälkeen pihalle juttelemaan tämän bätrre folk -trion kanssa. Kun sitten päätimme jatkaa matkaa unten maille, Daniel yhtäkkiä juoksee peräämme.
"Virpi, mä en voi lähtee ilman hyvänyön suukkoa." Tämän jälkeen iilimadosta ei meinattukaan päästä ollenkaan eroon, jonka jälkeen huusimme ja viitoimme Danielin kaverit apuun kauempaa. "Två minuter Daniel". Ja korkkareilla juosten karkuun... Mikä parasta, umpijurrinen Daniel oli menossa töihin kolmen tunnin kuluttua. Ettekä ikinä arvaa minne... Ruotsinkieliseen lastentarhaan!
Sen verran vauhdikas ilta siis vietettiin Helsingissä, että pakkohan sinne on uudestaankin tämän kesän aikana lähteä. Saimme esimerkiksi vinkin baarikierroksesta, jossa baarista toiseen siirrytään bussilla. Eipähän tarvitse korkkareiden kantalappuja kuluttaa katukivetyksellä.
Hurjat citysuunnistajat löysivät tiensä Kallioon alta aika yksikön. Kallion tukikohdassa juhlijoita odotti skumppapullo, rasia mansikoita, purkki kermavaahtoa ja pari pakettia valkosuklaata.
Suoraan sanottuna emme ymmärrä, minkä takia Kalliota pitää dissata niin paljon. Sehän on ihan kiva paikka. Tai ainakin värikäs ja mielenkiintoinen. Ja sieltä löytyy ehdottomasti Suomen paras kiinalainen ravintola. Ja Kallion lukuisten räkälöiden joukosta löytyi helmi: tunnelmallinen pikku juottola nimeltään Om'pu. Mutta tämä ei sitten sovi hienostelijoille.
Om'pusta ilta jatkui suunnistuksen merkeissä, pääpisteenä Molly Malones. Takaisintulomatkaa helpottamaan otimme kuvan tukikohdan sijainnista. Kuvan avulla löytyisi sitten ainakin oikea katu kotimatkalla, talon ja rappukäytävän nyt löytää vaikka arpomalla.
Matkan varrella olevan karaokebaarin houkutusta uhmaten löysimme kuin löysimmekin tiemme Molly Malonesiin. Aluksi jäätävän keskinkertaiselta tuntuva tunnelmaa nostatti ruotsalainen coverbändi ja sen maailman typerin nimi (Boner) ja Virpin mielestä maailman suloisin rumpali.
Hetken ihmettelyn jälkeen paikallinen "bättre folk" porukka bongasi meidät ja piristi iltaamme tähän astisen elämämme surkeimmalla lähestymisyrityksellä. Hetken mulkoilun jälkeen yksi porukasta rohkaisi mielensä ja viittoi Virpin pöytäänsä ja kertoi keskinkertaisella Englannin kielellä meidän näyttävän briteiltä. Kun hänelle selvisi, ettemme ole brittejä, hän päätti väittää itse olevansa sellainen. Tämähän ei tietenkään mennyt läpi, minkä jälkeen saimme selityksen, että hän on puoliksi britti suomenruotsalainen, joka ei puhu kunnolla suomea, ruotsia tai engalntia.
Juuri kun tämä urpo (sanotaan nyt vaikka Daniel (suomeksi: Daaniel) ) oli menettämässä viimeisetkin miehisen egonsa rippeet naurumme saattelemana, yksi hänen kavereistaan pelasti tilanteen raahaamalla feikkibritin takaisin omaan pöytäänsä. Ja koska tämä tilanteen pelastanut herrasmies oli Pirjon mielestä ihan söpö, päädyimme kumminkin viettämään loput illasta samaan pöytään Danielin kanssa.
Danielin mulkoilusta ja "Miks te nauratte mulle" -tivauksista huolimatta ilta oli hauska ja jäimme pilkun jälkeen pihalle juttelemaan tämän bätrre folk -trion kanssa. Kun sitten päätimme jatkaa matkaa unten maille, Daniel yhtäkkiä juoksee peräämme.
"Virpi, mä en voi lähtee ilman hyvänyön suukkoa." Tämän jälkeen iilimadosta ei meinattukaan päästä ollenkaan eroon, jonka jälkeen huusimme ja viitoimme Danielin kaverit apuun kauempaa. "Två minuter Daniel". Ja korkkareilla juosten karkuun... Mikä parasta, umpijurrinen Daniel oli menossa töihin kolmen tunnin kuluttua. Ettekä ikinä arvaa minne... Ruotsinkieliseen lastentarhaan!
Sen verran vauhdikas ilta siis vietettiin Helsingissä, että pakkohan sinne on uudestaankin tämän kesän aikana lähteä. Saimme esimerkiksi vinkin baarikierroksesta, jossa baarista toiseen siirrytään bussilla. Eipähän tarvitse korkkareiden kantalappuja kuluttaa katukivetyksellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)