Pidetään ne ällät ilmas

Me ollaan Lahest. Ilman d:tä. Kyllä...

Lahti on tämmöinen "pieni" kaupunki Päijät-Hämeessä. Stadilaisille tämä on pohjoista. Mutta jos joku on koskaan katsonut tarkemmin Suomen karttaa, niin tietää, että Lahti on loppujen lopuksi aika eteläistä Suomea.

Vanha kansa sanoo, että Lahti on Suomen Chicago. Osittain tämä on totta, koska Lahessa voi päätyä vääriin piireihin. Mutta missäpä ei? Tervejärkinen ihminen pysyttelee kaukana hämäräporukoista, eli jos muutat Laheen, et automaattisesti alkoholisoidu tai ala käyttämään huumeita.

Lahden huonona puolena todettakoon, että täällä on todella pienet piirit. Eli täällä joutuu jonkun verran miettimään, mitä tekee ja sanoo. Paskapuheet on joko kestettävä tai niiden voi antaa mennä ohi korvien. Jos hankit leiman otsaasi, se myös pysyy siinä kuin tatuointi.

Ulkopaikkakuntalaiset sanovat, että Lahdessa on muihin kaupunkeihin verrattuna hyvin ylimielistä porukkaa. Osittain tämä on totta, koska faktahan on se, että joko olet piireissä tai sinua ei tunne kukaan. Pienet piirit ovat ahtaat piirit. Jos tutustut uuteen ihmiseen, voit olla varma, että teillä on ainakin 10 yhteistä Facebook-kaveria.


Mutta Lahti on ainakin aito kaupunki. Täällä ihmiset eivät luule olevansa parempia kuin oikeasti ovat. Eivätkä kaunistele tosiasioita. Toisin kuin Helsingissä. Stadilaisethan ovat mielestään muita parempia ihmisiä vain ja ainoastaan sen takia, että ovat syntyneet Helsingissä.

Miks mä oon sinkku?

Me olemme alkaneet pureutua yhteen elämän suurimmista mysteereistä. Miksi olemme sinkkuja? Kysymys nousi mieleemme, kun Pirjon työkaveri kertoi, että vanhanpiian määritelmä on naimaton 25-vuotias nainen. Meillä on siis kolme vuotta aikaa estää tämä karu kohtalo.

Jostain syystä tapaamamme miehet ovat joko järkyttäviä ääliöitä ja sikoja, tai sitten elämä on päättänyt järjestää potentiaalisen suhteen alkuun mitä moninaisimpia vastoinkäymisiä (kuten vaihtoon lähteminen, "vaikea parisuhde", liika ujous, kaiken ajan ja energian vievä työ tai urheiluharrastus (lue: jääkiekko)) .

Väistämättä syytä alkaa jossain vaiheessa etsiä itsestään: onko meissä jotain pahasti vialla, onko otsalohkooni ohjelmoitu örkkimagneetti vai onko minut vain tuomittu jäämään vanhaksipiiaksi. Vai olemmeko muka liian nirsoja? Se on vain fakta, että adhd ei ole viehättävä ominaisuus, eikä perässä konttaavat känniääliöt vaikuta potentiaalisilta aviomiesehdokkailta.

Olemme miettineet esimerkiksi, onko pukeutumisessamme jotain sellaista, mikä kerää baarissa pelkkiä idiootteja ympärillemme. Syksyllä aiomme tehdä suuren ja mullistavan tieteellisen kokeen: toisena iltana menemme baariin paljastavissa vaatteissa, sukat rintsikoiden täytteenä ja toisena iltana kirjastotäti-lookissa. Hypoteesi on se, että toisena iltana joudumme iskemään innokkaimpia kaulimella päähän ja toisena iltana istumme yksin baarin nurkassa.

Tai niin kuin joku onnellisesti pariutunut ystävämme väläytti: ehkä etsimme miehiä väärästä paikasta. Baareissa kuulemma pesii vain pintaliitäjiä ja pleijereitä. Mutta mistä muualta niitä miehiä voi muka löytää, jos satut opiskelemaan naisvaltaista alaa eikä kavereillasikaan ole mielenkiintoisia miestuttavuuksia? Ja yleensäkin miehet ovat selvinpäin liian ujoja tehdäkseen tuttavuutta. Pitääkö meidän kokeilla nettitreffailua? Sekin on kuulemma jo epätoivoista.

Olimme viikonloppuna miniristeilyllä. Ja sieltähän sitten löytyi kaksi niin täydellistä esimerkkiä siitä, miksi aloimme tätä kysymystä pohtia. Toinen oli aivan unelmamies: fiksu, hauska, söpö, korkeasti koulutettu ja kohtelias. Mutta tämä tapaushan lähtee torstaina puoleksi vuodeksi maapallon toiselle puolelle, joten arvoitukseksi jää, olisiko tästä voinut ylipäänsä ikinä kehittyä mitään. Toinen tapaus taas oli niin alkukantaisten vaistojensa varassa, että luuli naisen raahaamisen jalasta omaan hyttiin olevan normaalia pariutumiskäyttäytymistä. Tämä tapaus myös päätti putsata jalkamme kielellään ja tunkeutua hyttiimme strippaamaan. Ja kun kukaan ei lämmennyt, agressiot piti purkaa hakkaamalla nyrkkiä hytin sänkyyn.

Olisimme voineet jatkaa tästä aiheesta ikuisuuksiin, mutta istumme juuri kahvilassa ja läppärin akku sanoo kohta poks. Jos joku siis tietää hyvän reseptin löytää kunnon mies, otamme vinkkejä avosylin vastaan.