Voiko joku nainen muka väittää, ettei tykkäisi jääkiekkoilijoista? Hokipohkeet, liigareidet, kaapin kokoiset hartiat ja vähintään yhtä iso ego. Ja ne viikset! Virpi ja Pirjo ainakin tykkäävät.
Huonojakin puoliakin näistä nuuskahuulista toki löytyy; ylimielisyys, katkenneet hampaat, lahkeet sukissa ja välillä tuntuu, että kiekon osuminen tarpeeksi monta kertaa kalloon aiheuttaa älykkyysosamäärän kutistumista.
Ja jos asiaa alkaa miettimään, jääkiekkoilijat ovat miespuolisia pissiksiä. Ne kulkevat isoissa joukoissa, pitävät kovaa meteliä, nauravat kaikki samoille tyhmille jutuille, näyttävät kaikki samalta, pukeutuvat samalla tavalla ja vievät sänkyynsä ihan mitä vaan mikä liikkuu. Ja jos sinulla on jotain juttua jonkun niistä kanssa, voit olla varma, että päädyt joukkueen saunaillan puheenaiheeksi. Lätkänpelaajista myös tuntuu olevan hyvä juttu "kierrättää" naisia kavereiden kesken.
Kaikkien näiden huonojen puolien jälkeen voisi kuvitella, ettei kukaan normaaliälyinen nainen sekaantuisi kyseisiin tapauksiin. Mutta jostain kumman syystä huomaat retkahtavasi yhteen näistä lätkächarmin omaavista herrasmiehistä, ja se on menoa sitten.
Pirjo tapaili viime keväänä kolme (elämänsä parasta) kuukautta paikallista nuuskahuulta, The Lätkäpelaajaa. Aluksi kaikki meni hyvin, ja kyseinen herrasmies onnistui hyvin vakuuttavasti uskottelemaan Pirjolle, että ei varmasti pelaa muuta kuin kiekkoa. Eikä aluksi varmaan pelannutkaan. Treeni- ja pelikiireistä huolimatta Pirjolle riitti aina aikaa ja hetken jo näytti, että kehitteillä oli vuosisadan rakkaustarina. Eikä Lätkänpelaaja selvästi ollut vain yhden asian perässä, eikä minkäänlaista painostusta ollut ilmassa.
Kolmen kuukauden kuluttua, kesän ensimmäisenä keskiviikkona Virpin puhelin kuitenkin soi:
"VITTU SE JÄTTI MUT. TEKSTIVIESTILLÄ."
Kolmen kriisisiiderin päästä Pirjo vuodattaa Virpille:
"Ei mitään varoitusmerkkejä. Se vielä pari päivää sitten vannoi, että on tosissaan tämän jutun kanssa. Ja viestissä perusteli tän sillä, ettei ole treenien takia aikaa. Ei suostunut myöntämään, ettei vaan kiinnostanut tarpeeksi."
Mitään Pirjo ei suostu enää tässä vaiheessa myöntämään, mutta tämä tapaus jätti ehkä pienet arvet. Ja ikuisen katkeruuden kaikkia lätkänpelaajia kohtaan. Ja lupauksen siitä, ettei yhteenkään lätkänpelaajaan kosketa enää edes pitkällä tikulla.
Ja lupaus on pitänyt tähän päivään asti. Ainakin melkein. Ja nyt Pirjo ja Virpi feat. Irmeli lähtevät paikalliseen yökerhoon katsomaan MM-finaalia. Ja ei mitään taka-ajatuksia paikallisten pelaajien mahdollisesta läsnäolosta. Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti