Miesten suusta: lauantai-illan parhaat lainit

Mikä meni pieleen lauantaissa? Lähinnä kaikki. Pikkujouluillan yllätyspaketeista eli tanssittajista toinen ei todellakaan ollut laatikon terävin veitsi eikä toinen kiukaan kuumin kivi. Ja kaikki tämä selvisi vasta seuraavana aamuna. Valitettavasti...

Kokosimme kyseisiltä herroilta illan parhaat lainit listaksi:

"Me nähtiin, kun te kattelitte meitä." Hei ei kukaan sano noin!
"Ootsä kihloissa?" Sormus oli siis keskisormessa...
"Siis sulla on IHANA käsikoru." Homoa?
"Naisessa pitää olla jotain lihaa luun päällä." HEI KIITOS
"Pusu!" Hei nyt ei olla ala-asteella
"Mikä sun sukunimi on? Missä kuussa sä oot syntynyt?" ..kas kun ei lempiväri, yhäkään ei olla ala-asteella...
"Voi ku ne bileet ois jatkunu IKUISESTI. Aina masentaa ku hyvät bileet loppuu." Joo siis elämä loppuu........
"No miks sä oot ostanu liian pienet kengät??" Tämä siis, kun jalkoja alkoi sattumaan. Ihan siis varmaan tarkoituksella ostin ja silleen.
"Siis me kerrotaan toisillemme iiiihan kaikki. Siis KAIKKI." Uu, söpöö, mullaki on oma BFF. < 3
"Hei mä voin heittää teidät aamulla kotiin." Joo, kuultu aikaisemminkin... TAKSI!
"Miksköhän mua ei väsytä yhtään, enhän mä juonut kun kymmenen batterya." Öööö...
"Siis onks kaikki hyvin? Itkettekste?" Ei kun me nauretaan. Lähinnä sulle.

Ja illan isännän seinällä oli Marilyn-kello.  Identiteetti hakusessa...?

Mikä vittu tämä on?

Niin että mikä vittu tämä on, mikä juttu tässä on, mistä vitusta tämä on tullut?
P.s. Nyt tarkkana: paina naama mieleen ja vältä tätä.
P.p.s. Oikeesti, rajansa kaikella.

Elämän karuja totuuksia

Deekun ja rotkon maine täytyy ansaita.

Pidetään ne ällät ilmas

Me ollaan Lahest. Ilman d:tä. Kyllä...

Lahti on tämmöinen "pieni" kaupunki Päijät-Hämeessä. Stadilaisille tämä on pohjoista. Mutta jos joku on koskaan katsonut tarkemmin Suomen karttaa, niin tietää, että Lahti on loppujen lopuksi aika eteläistä Suomea.

Vanha kansa sanoo, että Lahti on Suomen Chicago. Osittain tämä on totta, koska Lahessa voi päätyä vääriin piireihin. Mutta missäpä ei? Tervejärkinen ihminen pysyttelee kaukana hämäräporukoista, eli jos muutat Laheen, et automaattisesti alkoholisoidu tai ala käyttämään huumeita.

Lahden huonona puolena todettakoon, että täällä on todella pienet piirit. Eli täällä joutuu jonkun verran miettimään, mitä tekee ja sanoo. Paskapuheet on joko kestettävä tai niiden voi antaa mennä ohi korvien. Jos hankit leiman otsaasi, se myös pysyy siinä kuin tatuointi.

Ulkopaikkakuntalaiset sanovat, että Lahdessa on muihin kaupunkeihin verrattuna hyvin ylimielistä porukkaa. Osittain tämä on totta, koska faktahan on se, että joko olet piireissä tai sinua ei tunne kukaan. Pienet piirit ovat ahtaat piirit. Jos tutustut uuteen ihmiseen, voit olla varma, että teillä on ainakin 10 yhteistä Facebook-kaveria.


Mutta Lahti on ainakin aito kaupunki. Täällä ihmiset eivät luule olevansa parempia kuin oikeasti ovat. Eivätkä kaunistele tosiasioita. Toisin kuin Helsingissä. Stadilaisethan ovat mielestään muita parempia ihmisiä vain ja ainoastaan sen takia, että ovat syntyneet Helsingissä.

Miks mä oon sinkku?

Me olemme alkaneet pureutua yhteen elämän suurimmista mysteereistä. Miksi olemme sinkkuja? Kysymys nousi mieleemme, kun Pirjon työkaveri kertoi, että vanhanpiian määritelmä on naimaton 25-vuotias nainen. Meillä on siis kolme vuotta aikaa estää tämä karu kohtalo.

Jostain syystä tapaamamme miehet ovat joko järkyttäviä ääliöitä ja sikoja, tai sitten elämä on päättänyt järjestää potentiaalisen suhteen alkuun mitä moninaisimpia vastoinkäymisiä (kuten vaihtoon lähteminen, "vaikea parisuhde", liika ujous, kaiken ajan ja energian vievä työ tai urheiluharrastus (lue: jääkiekko)) .

Väistämättä syytä alkaa jossain vaiheessa etsiä itsestään: onko meissä jotain pahasti vialla, onko otsalohkooni ohjelmoitu örkkimagneetti vai onko minut vain tuomittu jäämään vanhaksipiiaksi. Vai olemmeko muka liian nirsoja? Se on vain fakta, että adhd ei ole viehättävä ominaisuus, eikä perässä konttaavat känniääliöt vaikuta potentiaalisilta aviomiesehdokkailta.

Olemme miettineet esimerkiksi, onko pukeutumisessamme jotain sellaista, mikä kerää baarissa pelkkiä idiootteja ympärillemme. Syksyllä aiomme tehdä suuren ja mullistavan tieteellisen kokeen: toisena iltana menemme baariin paljastavissa vaatteissa, sukat rintsikoiden täytteenä ja toisena iltana kirjastotäti-lookissa. Hypoteesi on se, että toisena iltana joudumme iskemään innokkaimpia kaulimella päähän ja toisena iltana istumme yksin baarin nurkassa.

Tai niin kuin joku onnellisesti pariutunut ystävämme väläytti: ehkä etsimme miehiä väärästä paikasta. Baareissa kuulemma pesii vain pintaliitäjiä ja pleijereitä. Mutta mistä muualta niitä miehiä voi muka löytää, jos satut opiskelemaan naisvaltaista alaa eikä kavereillasikaan ole mielenkiintoisia miestuttavuuksia? Ja yleensäkin miehet ovat selvinpäin liian ujoja tehdäkseen tuttavuutta. Pitääkö meidän kokeilla nettitreffailua? Sekin on kuulemma jo epätoivoista.

Olimme viikonloppuna miniristeilyllä. Ja sieltähän sitten löytyi kaksi niin täydellistä esimerkkiä siitä, miksi aloimme tätä kysymystä pohtia. Toinen oli aivan unelmamies: fiksu, hauska, söpö, korkeasti koulutettu ja kohtelias. Mutta tämä tapaushan lähtee torstaina puoleksi vuodeksi maapallon toiselle puolelle, joten arvoitukseksi jää, olisiko tästä voinut ylipäänsä ikinä kehittyä mitään. Toinen tapaus taas oli niin alkukantaisten vaistojensa varassa, että luuli naisen raahaamisen jalasta omaan hyttiin olevan normaalia pariutumiskäyttäytymistä. Tämä tapaus myös päätti putsata jalkamme kielellään ja tunkeutua hyttiimme strippaamaan. Ja kun kukaan ei lämmennyt, agressiot piti purkaa hakkaamalla nyrkkiä hytin sänkyyn.

Olisimme voineet jatkaa tästä aiheesta ikuisuuksiin, mutta istumme juuri kahvilassa ja läppärin akku sanoo kohta poks. Jos joku siis tietää hyvän reseptin löytää kunnon mies, otamme vinkkejä avosylin vastaan.

SlutWalk Helsinki 6.8.2011

Naiset, ärsyttääkö teitä miesten ahdistelu ja tunkeileva käytös? Miehet selvästi luulevat, että naisen henkilökohtaista tilaa saa loukata perseelle läimimällä ja muulla lääppimisellä. Kuinka moni meistä menee puristelemaan tuntemattomien miesten persettä ja käymään iholle kiinni?

Helsingissä järjestetään 6.8.2011 SlutWalk-niminen marssi naisten vapaan pukeutumisen puolesta. Ajatus on lähtenyt liikkeelle Kanadasta, jossa poliisi oli vihjannut raiskauksen uhrin pukeutuneen liian provosoivasti. Meidän mielestämme SlutWalk taistelee hyvän asian puolesta, koska yhdenkään naisen ei pitäisi joutua pelkäävänsä ahdistelun kohteeksi joutumista, oli hänellä päällä mitä tahansa.

Emme toki sano, että liian pienet ja paljastavat vaatteet olisivat välttämättä positiivinen asia tai joka tilanteessa tyylikäs ja oikea valinta. Sanomme vain, että miesten on turha luulla, että toisen henkilökohtaista reviiriä saa loukata missään tilanteessa!

Tässä muutama linkki tapahtumasta kertoville sivuille:

SlutWalk Helsinki | Facebook

Iltalehti: Lutkamarssi järjestetään elokuussa Helsingissä
SlutWalk Helsinki WordPress-sivut

Två minuter, Daniel! Maanantaikännit Helsingissä

Pirjo pääsi opiskelemaan. Ja pakkohan sitä oli juhlia. Siispä Virpi ja Pirjo pakkasivat kimpsut ja kampsut maanantaina, hyppäsivät junaan ja suuntasivat kohti Helsinkiä.

Hurjat citysuunnistajat löysivät tiensä Kallioon alta aika yksikön. Kallion tukikohdassa juhlijoita odotti skumppapullo, rasia mansikoita, purkki kermavaahtoa ja pari pakettia valkosuklaata.

Suoraan sanottuna emme ymmärrä, minkä takia Kalliota pitää dissata niin paljon. Sehän on ihan kiva paikka. Tai ainakin värikäs ja mielenkiintoinen. Ja sieltä löytyy ehdottomasti Suomen paras kiinalainen ravintola. Ja Kallion lukuisten räkälöiden joukosta löytyi helmi: tunnelmallinen pikku juottola nimeltään Om'pu. Mutta tämä ei sitten sovi hienostelijoille.

Om'pusta ilta jatkui suunnistuksen merkeissä, pääpisteenä Molly Malones. Takaisintulomatkaa helpottamaan otimme kuvan tukikohdan sijainnista. Kuvan avulla löytyisi sitten ainakin oikea katu kotimatkalla, talon ja rappukäytävän nyt löytää vaikka arpomalla.

Matkan varrella olevan karaokebaarin houkutusta uhmaten löysimme kuin löysimmekin tiemme Molly Malonesiin. Aluksi jäätävän keskinkertaiselta tuntuva tunnelmaa nostatti ruotsalainen coverbändi ja sen maailman typerin nimi (Boner) ja Virpin mielestä maailman suloisin rumpali.

Hetken ihmettelyn jälkeen paikallinen "bättre folk" porukka bongasi meidät ja piristi iltaamme tähän astisen elämämme surkeimmalla lähestymisyrityksellä. Hetken mulkoilun jälkeen yksi porukasta rohkaisi mielensä ja viittoi Virpin pöytäänsä ja kertoi keskinkertaisella Englannin kielellä meidän näyttävän briteiltä. Kun hänelle selvisi, ettemme ole brittejä, hän päätti väittää itse olevansa sellainen. Tämähän ei tietenkään mennyt läpi, minkä jälkeen saimme selityksen, että hän on puoliksi britti suomenruotsalainen, joka ei puhu kunnolla suomea, ruotsia tai engalntia.

Juuri kun tämä urpo (sanotaan nyt vaikka Daniel (suomeksi: Daaniel) ) oli menettämässä viimeisetkin miehisen egonsa rippeet naurumme saattelemana, yksi hänen kavereistaan pelasti tilanteen raahaamalla feikkibritin takaisin omaan pöytäänsä. Ja koska tämä tilanteen pelastanut herrasmies oli Pirjon mielestä ihan söpö, päädyimme kumminkin viettämään loput illasta samaan pöytään Danielin kanssa.

Danielin mulkoilusta ja "Miks te nauratte mulle" -tivauksista huolimatta ilta oli hauska ja jäimme pilkun jälkeen pihalle juttelemaan tämän bätrre folk -trion kanssa. Kun sitten päätimme jatkaa matkaa unten maille, Daniel yhtäkkiä juoksee peräämme.

"Virpi, mä en voi lähtee ilman hyvänyön suukkoa." Tämän jälkeen iilimadosta ei meinattukaan päästä ollenkaan eroon, jonka jälkeen huusimme ja viitoimme Danielin kaverit apuun kauempaa. "Två minuter Daniel". Ja korkkareilla juosten karkuun... Mikä parasta, umpijurrinen Daniel oli menossa töihin kolmen tunnin kuluttua. Ettekä ikinä arvaa minne... Ruotsinkieliseen lastentarhaan!


Sen verran vauhdikas ilta siis vietettiin Helsingissä, että pakkohan sinne on uudestaankin tämän kesän aikana lähteä. Saimme esimerkiksi vinkin baarikierroksesta, jossa baarista toiseen siirrytään bussilla. Eipähän tarvitse korkkareiden kantalappuja kuluttaa katukivetyksellä.